Vanhat koululaulut kulttuuriperintöä

Yhdessä laulaminen ja kouluissa laulaminen on huolestuttavalla tavalla vähentynyt. Koulujen musiikinopetuksessa ovat tilaa saaneet perinteisten koululaulujen rinnalla yhä enemmän bändisoitto ja äänitteet. Erityisesti monet Topeliuksen sanoittamat koululaulut ovat pudonneet pois laulukirjoista.

Perinteiset koululaulut kehittävät monipuolisesti lapsen sävelkorvaa, melodiantajua ja äänenkäyttöä. Lisäksi laulut ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Ne sitovat sukupolvia yhteen laulamaan kaiken ikäisille tuttuja suomalaisia lauluja.

Rytmiikka korvannut melodiaa

Rytmimusiikin vyöryminen yhteiskuntaan on köyhdyttänyt nykyihmisen musiikillisia taitoja. Rytmiikan korostaminen melodian jäädessä toisarvoiseksi rapistaa äänenkäyttöä.

Tämän päivän koululaulut liikkuvat suppealla äänialueella, eivätkä lapset joudu käyttämään äänialueensa äärirajoja, korkeaa ja matalaa.

Sävellajit madaltuneet

Perinteisten koululaulujen alkuperäiset sävellajit tuntuvat tämän päivän ihmiselle korkeilta. Tässä materiaalipaketissakin sävellajit on mukautettu nykykulttuurin suuntaisiksi. Rock- ja pop-musiikkikulttuurin myötä käytössä oleva lauluääniala on supistunut voimakkaasti ja madaltunut puhekorkeudelle.

Nykyihmisellä luonteva pää-äänenkäyttö on unohtunut taito, ja laulaminen tapahtuu rintaäänellä. Pelkän rintarekisterin käyttö laulamisessa aiheuttaa väistämättä nykyihmiselle tutun ongelman; ääni tyssää kurkkuun ja korkealle pääseminen tuntuu mahdottomalta.

Äänivoimistelua koululauluilla

Perinteisten koululaulujen laulaminen on koululaiselle varsinaista äänivoimistelua. Ne laajentavat äänialuetta, kehittävät sävelkorvaa ja kirkastavat ja kiinteyttävät ääntä. Ne ovat musiikillisesti tapahtumarikkaita ja niiden avulla voi oppia paljon musiikin perusteista. Niissä esiintyy runsaasti rikasta dynamiikkaa (kovaa-hiljaa) sekä rytmi- ja sävellajivaihteluita. Topeliuksen sanoittamat koululaulut ovatkin enimmäkseen merkittävien suomalaisten säveltäjien säveltämiä.