Ain laulain työtäs tee

thumb_kuvatKatso kuvapäiväkirjaa pilottijaksolta!

mikkoToteutimme pilottijakson tiiviissä, neljän viikon periodissa. Kerhot kokoontuivat jokaisena arkipäivänä koulun jälkeen 2,5 tunnin ajaksi musiikkiteatteriesitystä työstämään. Työpajoissa oli tekemisen meininkiä.

Soitinrakennustyöpajan ohjaaja Mikko neuvoi lapsia mitä kummallisimpien soittimien rakentamisessa. Uusiomateriaalia kului, kun purkkibassoja ja sähköputkihuiluja valmistettiin.

Tapani, joka on puvustaja-lavastaja, teetti oppilailla näyttäviä töitä. Pukuna ja lavasteena toiminut lasten tekemä kivi oli toimiva, ja näyttelijöiden asut ajankuvaan sopivia. Hauskaa oli, kun makkara valmistui sukkahousuista, ja lapset oppivat myös räätälin vanhoja työvälineitä niitä tehdessään.

ohjausta Draamaryhmän lapset työstivät käsikirjoitusta Suvikylän Syyne -sadun pohjalta ja rakensivat kohtauksia ahkerasti ideoiden. Musiikkiteatteriohjaaja Hannelen ”poikki!”-huutoihin totuttiin ja lapset oppivat ammattimaisesti toistamaan kohtauksia tarpeen mukaan. Into draamaryhmässä oli silmiin pistävää!

Laulutyöpajan ohjaaja Reetta kiersi työpajasta toiseen harjoittamassa esitykseen liittyviä lauluja, joita kerholaiset sittemmin lauloivat oma-aloitteisesti eri työpajoissa ompelu- ja muita töitä tehdessään. Vanhat koululaulut olivat näille lapsille uusia, mutta yhtä lailla ne kaikuivat koulun käytävillä kuin vuosikymmeniä sitten.

Alkuun pääseminen ei suinkaan ollut yksinkertaista. Koulun tilat ja toimintatavat olivat ohjaajille vieraita, eikä kerholaisiakaan ilmoittautunut suunniteltua määrää. Kerhonohjaajien pätevyys tuli esiin, kun joustamista ja improvisointia järjestelyissä etenkin jakson ensimmäisellä viikolla tehtiin kovasti.

Tärkeintä on prosessi, vaikka esitykset ovatkin huippuhetkiä

esitysSuvikylän Syyne -satuun pohjautuvaa ja vanhoja, Topeliuksen sanoittamia koululauluja sisältävää näytelmää esitettiin Auroran koulun oppilaille. Lisäksi järjestimme kutsuvierasnäytännön kerholaisten perheille ja sukulaisille illalla, ja aplodit raikuivat salissa pitkään esityksen jälkeen.

Vaikka koko Topelius-projektin antina pidämme sitä prosessia, jonka aikana lapset työstävät näytelmän eri osa-alueita, on yhteisen esityksen koonti ja sen onnistuminen koko jakson tähtihetkiä. Lasten kasvoilta näkyi ylpeys omasta työstä ja ryhmän onnistumisesta, ja yleisöstä huokui kunnioitus lasten käden jälkiä kohtaan.

Vielä viimeisellä viikolla ennen esitystä ratkaistiin monia ongelmia ja tehtiin viime hetken muutoksia. Esitykset onnistuivat kuitenkin nappiin, ja lapset loistivat osaamisellaan!

Kerholaisten palautteet erittäin rohkaisevia

lavastustaNeljän viikon puristus oli raskas sekä ohjaajille että kerholaisille. Lapset eivät olleet tottuneet jäämään koululle varsinaisen koulupäivän jälkeen vielä harrastamaan, etenkään päivittäin. Kerholaisten koulupäivä loppui pilottijakson ajan klo 17.00, joten lapsilla oli pitkiä päiviä koko kuukauden ajan.

Pilottijaksoon toivottiin kerholaisia, jotka voivat osallistua viikon jokaisena kerhopäivänä toimintaan. Tämän vuoksi projektin ulkopuolelle jäivät sellaiset lapset, joilla on jo muita harrastuksia koulupäivien jälkeen.

Kerholaisten kommentit pari viikkoa pilottijakson ja onnistuneen esityksen jälkeen olivat pitkistä päivistä huolimatta hyvin myönteisiä. Kerholaiset olivat jakson alussa olleet huolissaan omasta jaksamisestaan ja motivoitumisestaan jokapäiväiseen työskentelyyn koulun tiloissa, mutta huolet karisivat esityksen valmisteluiden edetessä ja suuren näytöspäivän lähestyessä. Pilottijakson jälkeen kerholaiset sanoivat yks’ kantaan, että ”olisipa aina ja joka päivä mahdollisuus jäädä koululle harrastamaan”.

Pilottijakso oli tärkeä tee-se-itse -toimintamallin ja materiaalin kokeilu. Saimme paljon ideoita ja oivalluksia sekä työohjeisiin että käytännön järjestelyihin. Materiaalista löytyy työpajaohjeiden lisäksi nyt myös laajat suunnittelu- ja oheistehtäväosiot Topelius-projektiin.